Kategoria: suomeksi

Julkaistu

Aarne Orjatsalo ja valkoinen trollaus

Pääkaupungin Wanhat Toverit keskustelivat legendaarisen näyttelijän ja sosialidemokraatin värikkäästä ja traagisestakin elämästä

Pääkaupungin Wanhat Toverit on eläkkeellä olevien sosialidemokraattisten aktiivitoimijoiden kerho jonka puheenjohtaja olen tämän vuoden alusta. Helmikuun kuukausikokouksessamme keskustelimme Jotaarkka Pennasen legendaarisesta isoisästään Aarne Orjatsalosta kirjoittamasta mielenkiintoisesta ja vaikuttavasta kirjasta. Kun kirjailija itse oli estynyt saapumasta tilaisuuteen käytin itse lyhyehkön johdantopuheenvuoron jossa kommentoin kirjaa. Näin kirjoitin kokouksesta:

Suomalaisen työväenliikkeen historia nivoutui teatterin maagiseen maailmaan kun Pääkaupungin Wanhat Toverit kokoontuivat tutustumaan legendaarisen näyttelijän Aarne Orjatsalon elämään. Pohjana keskustelulle oli Jotaarkka Pennasen kirja isoisästään jonka elämä kohtasi niin monia 1900-luvun alun yhteiskunnallisia tapahtumia.

Monilla kerhon jäsenillä oli muistoja ja myös muuta kerrottavaa perheenjäsentensä tai muiden sukulaistensa kohtaamisista Aarne Orjatsalon kanssa. Näitä ja muitakin kertomuksia kuunneltiin suurella mielenkiinnolla. Esimerkiksi Tauno Palo oli tv-ohjelmassa kertonut näyttelijöiden yhteisistä kaupunkikävelyistä 1920-30 lukujen taitteessa ja kertonut heidän keskustelujensa olleen hänen tärkeintä näyttelijäkoulutustaan.

Tämä kuten monet muutkin aikalaisten näkemykset osoittavat miten poikkeuksellisesta näyttelijästä oli kyse.

Aarne Orjatsalo syntyi ja kasvoi suomenruotsalaisessa keskiluokkaisessa porvarillisessa perheessä jossa metsänhoitaja-isä eteni merkittäväksi metsähallinnon johtajaksi. Kun isä Riddelin muutti nimensä Ritarsaloksi osoitti Aarne vasemmistolaiset sosialidemokraattiset mielipiteensä valitsemalla suomenkieliseksi nimekseen Orjatsalon Ritarsalon sijasta.

Paitsi eräänä kaikkien aikojen merkittävimpänä näyttelijänä ja työväenteatteritoiminnan kehittäjänä tunnetaan Orjatsalo sisällissodan tapahtumista.

Laukon torppariperheiden häätöjen ja sen ajan luokkayhteiskunnan aiheuttamien muiden suurten kärsimysten todistaminen teki hänestä jo aikaisin ihmisoikeuksien vakaumuksellisen puolustajan. Vaikka teatteri ja näyttelijän ammatti olivatkin hänelle pääasia kulki sen mukana aina sosialidemokraattinen näkemys yhteiskunnasta ja oikeudenmukaisuudesta. Orjatsalo ei koskaan epäröinyt.

Jotaarkka Pennanen kertoo kirjassaan myötäelävästi mutta myös rehellisen kriittisesti isoisänsä tarinan. Kuten Pääkaupungin Wanhojen Toverien kokouksessa sanottiin joutui kuuluisa näyttelijä oman aikansa ’trollauksen’ kohteeksi. Sisällissodan jälkeisessä valkoisessa Suomessa vallitsivat laajalti äärimmäisen oikeistolaiset mielipiteet ja Orjatsalo nähtiin sen ajan vasemmistolaisena ’julkkiksena’ näissä piireissä varmaan vaarallisena mielipidevaikuttajana.

Yksityiskohtaisten ja hyvin dokumentoitujen kuvaustensa kautta piirtää Jotaarkka Pennanen aivan toisenlaisen muotokuvan Aarne Orjatsalosta. Hän ei todellakaan ollut se Tampereella taisteleva sotaisa punakaartipäällikkö joksi hänet aikaisemmin usein haluttiin luonnehtia.

Kirjan huolellinen lukeminen vakuutti minut siitä mistä kirjailijakin on vakuuttunut: ”Kansalaissodassa hän ei osallistunut taisteluihin, vaan hoiti sairaita ja kirjoitti teatterista.” On hyvä myös muistaa että hovioikeus vapautti hänet kaikista syytteistä joita oikeistolaiset vaikuttajat innokkaasti yrittivät ajaa kun hän oli vuonna 1929 palannut Suomeen.

Vuoden 1918 keväällä Aarne Orjatsalo kuten niin monet muutkin punaisella puolella olleet joutui pakenemaan sodanjälkeistä valkoista terroria itärajan yli. Hän suhtautui Venäjän bolsheviikkeihin hyvin kriittisesti eikä halunnut liittyä niihin suomalaisiin punaisiin jotka asettuivat Pietarin tai Moskovaan. Vakaumuksellinen sosialidemokraatti hakeutuikin mukaan Brittiläisten johtamaan Muurmannin radan operaatioon. Tällä haluttiin estää saksalaisten pääsy tämän strategisesti tärkeän rautatien haltijaksi.

Vahvan persoonallisuutensa, laajan kielitaitonsa, tunnettavuutensa ja vankan näyttelijäkokemuksensa nostamana hän nousikin Englantilaisten joukkojen upseeriksi ja siten kuulun Muurmannin legioonan johtoasemiin. Hankkeen päätyttyä hänet evakuoitiin muiden kanssa Englantiin, jossa näyttelijäura jatkui vaihtelevalla menestyksellä. Myöhemmin hän muutti Yhdysvaltoihin.

Näistä ajoistakin on mielenkiintoista lukea Jotaarkka Pennasen kerrontaa. Koko kirjan läpi kulkevat myös henkilö- ja perhekuvaukset jotka ovat omalta osaltaan avaamassa Orjatsalon elämän kulkua lukijalle.

Yritys asettua 1920 ja 1930 lukujen taitteessa takaisin Suomeen oli selvästi Orjatsalolle traumaattinen kokemus. Hänen näyttelijäntyötään vaikeutettiin aktiivisesti eikä tällä aikansa lahjakkaimmalla miesnäyttelijällä ollut asiaa johtaviin porvarillisiin teattereihin. Yritykset työväen teatteritoiminnan kehittämiseksi kohtasivat hankaluuksia ja valtalehdistö vaikeni Orjatsalon esiintymisistä. Tämäkin herättää paljon ajatuksia siitä voisiko vastaavaa tapahtua tänään jos eurooppalainen äärioikeisto saa ylivallan.

Myös tästä keskusteltiin Pääkaupungin Wanhojen Toverien kokouksessa.

Viimein legendaarinen näyttelijä ja teatterinjohtaja palasi pettyneenä takaisin Yhdysvaltoihin jossa monien vaiheiden jälkeen menehtyi vakavaan sairauteen vaatimattomissa oloissa Uuden Vuoden päivänä 1941.

Jotaarkka Pennasen sanoin: Aarne Orjatsalo on edelleen aikalaisemme. Tämä nähtiin kokouksessamme josta lähdettiin kotiin monin syvällisinkin ajatuksin.

Julkaistu

PITÄJÄNMÄKI-SEURA MUKANA KEHITTÄMÄSSÄ MÄTÄJOEN LUONTO- JA YMPÄRISTÖARVOJA

Mätäjokea ollaan yhteisesti kehittämässä luontoarvojen vaalimiseksi ja asuinympäristömme kehittämiseksi. Sekä ylä- että alajuoksulla on tekeillä monia sellaisia asioita joissa mukana ovat sekä kaupungin vastuutahot, luontojärjestöt ja alueen kaupunginosayhdistykset.

Pitäjänmäki-seura on ollut mukana näissä keskusteluissa. Itse osallistuin keskiviikon tapaamiseen jossa keskusteltiin Mätäjoen Kaarelan padosta mutta myös laajemmin Mätäjoesta.

Helsingin perhokalastajat jotka myös osallistuivat keskustelutilaisuuteen olivat viime syksyn Pitäjänmäki-päivänä esittelemässä toimintaansa Mätäjoen alajuoksulla, Talin maisemissa. Siellä on onnistuneesti saatu taimenia kotoutumaan ja jokea on muutenkin talkoovoimin huollettu.

Pitäjänmäki-seurana haluamme jatkaa yhteistyötämme perhokalastajien kanssa ja tuemme parhaamme mukaan heidän Mätäjoki-toimintaansa.

Vaikeasti ratkaistava ongelma löytyy Strömbergin puiston putouksesta. Siihen katkeaa tietysti kalojen tie mikä merkitsee että Mätäjoki jakautuu tavallaan kahteen osaan, ylä- ja alajuoksuun. Tämä ei ole mikään uusi tilanne, näinhän on hyvin pitkään ollut, ja kyllä se joki näinkin elää ja kehittyy.

Riittääkö Mätäjoessa vettä kalatielle? Strömbergin putous on säilytettävä.

Kalojen kannalta olisi tietysti hyvä ratkaisu luonnonkosken rakentaminen putouksen vierelle, eli kalatie tai kalaportaat. Tästä on jo vanhempi suunnitelma olemassa eikä se ole olleenkaan pahan näköinen. Mutta kysymys on silloin riittääkö Mätäjoessa vettä sekä kalatielle että putoukselle? Kesällä on jo nyt putouksesta valuva vesimäärä varsin vaatimatonta luokkaa, ilmeisesti pienimmillään noin 5 ämpärillistä vettä sekunnissa.

Strömbergin putous on Pitäjänmäelle tärkeä luonnon- ja kulttuuriarvo. Kalatien rakentaminen ja Mätäjoen ylä- ja alajuoksujen yhdistäminen on kannatettava hanke mutta vain sillä edellytyksellä että putoukselle riittää vettä ympäri vuoden. Kuivaa Strömbergin putousta emme halua.

Mitä tahansa ratkaisua kalatielle haetaan on sen täytettävä tämä ehto eli Strömbergin putous on säilytettävä toiminnallisena sekä runsaan että hiljaisemman vesivirtauksen aikana. Tästä olemme myös Pitäjänmäki-seuran hallituksessa olleet yksimielisiä kun asiasta on viime vuoden aikana keskusteltu.

Näillä edellytyksillä olemme tietysti mielellämme mukana kaikessa Mätäjoen hoito- ja parannustoimissa. Nostinkin esiin että Marttilan läpi virtaava osa jokea samoin kuin Strömbergin puiston yläpuolella oleva allasalue tarvitsevat huoltoa.

Tavoitteena ei ole puistomaiseman rakentaminen Marttilaan vaan luonnonmukaisuuden säilyttäminen. Tämä ei estä tarvittavaa siistimistä ja perkaamista jonka voi ’kevyellä kädelläkin’ tehdä. Näin voidaan edistää sekä luontoarvoja että asuinympäristömme laatua.

Näitä koko Mätäjokea koskevia keskusteluja on syytä jatkaa sen lisäksi että Kaarelan padon parannusprojekti toteutetaan. Mätäjoki on meille kaikille erittäin tärkeä ja keskiviikon keskustelutilaisuudessa sovittu yhteistyö myös meille pitskulaisille luonteva osa omaa toimintaamme.

Jan Furstenborg, Pitäjänmäki-seuran puheenjohtaja

Julkaistu

Pitäjänmäki-seura pyysi ja sai kaupungin asentamaan uudet ajoesteet turvaamaan lasten koulutietä

Lasten koulutie on taas hieman turvallisempi. Pitäjänmäki-seuran esityksestä on Pitäjänmäen Reimarlan Turkismiehenpolulle, peruskoulun kulmalle, asennettu ajoesteet.

Lokakuussa kirjoitin seuran nimissä Helsingin kaupungille:

”Asukkaiden havaintojen mukaan on Turkismiehenpolulla suhteellisen säännöllistä henkilöautoliikennettä urheilukentän suuntaan ja sieltä pois. Nopeudet saattavat olla suuriakin.

Tämä huolestuttaa monia kun kyseessä on kävelytie jota koululaiset käyttävät päivittäin ja jolla myös leikitään paljon. Molemmilla puolilla on puistoaluetta ja Turkismiehenpolulle johtavaa jyrkähköä alamäkeä käytetään talvisin liukumäkenäkin.

….

Toivomuksemme on että harkitaan kulkuesteen sijoittamista sopivaan kohtaan, esimerkiksi koulun Turkismiehenpolun puoleisen sisäänkäynnin jälkeen.”

Aloite tässä asiassa tuli lähiympäristön asukkailta. Näemme taas että Pitäjänmäki-seuraa kuunnellaan ja että voimme tätä kaupunginosayhdistystämme tuloksellisesti käyttää yhteisten etujemme ja tavoitteidemme edistämiseen.

Julkaistu

Sosialidemokratian linjasta ’totuuden jälkeisessä’ maailmassa – Pääkaupungin Wanhojen Toverien kokous 8 tammikuuta

SDP:n entinen puheenjohtaja ja moninkertainen ministeri Ulf Sundqvist alusti keskustelun sosialidemokratian haasteista Pääkaupungin Wanhojen Toverien kokouksessa Helsingissä 8 tammikuuta 2019

Kysytään missä mennään ja vastataan että tässä mennään mutta ei sitten sanotakaan minne mennään. Maailmantilannetta on yhä vaikeampi selkeästi hahmottaa. Rasismin ja ksenofobian haamut ovat nousseet esiin menneisyydestä jonne ne olisivat saaneet jäädä. Markkinaliberalismin tie alkaa päättyä ja mitä me kykenemme tarjoamaan tilalle?

Pääkaupungin Wanhojen Toverien tammikuun kerhokokouksessa (tiistaina 8.1.2019) käytiin vilkasta keskustelua sosialidemokratian vastuusta ja vastauksista ’trumpilaisessa totuuden jälkeisessä’ maailmassa. Alustajaksi oli kutsuttu SDP:n entinen puheenjohtaja ja moninkertainen ministeri Ulf Sundqvist joka tempaisi tämän kokeneen ja asiantuntevan yleisön mukaansa. Alkaen ongelmallisen kansainvälisen tilanteen kuvauksesta alustus siirtyi pian arviointiin ja sosialidemokraattisten ratkaisujen hakemiseen.

Kiinasta Venäjälle ja Lähi-itään, Britanniasta Euroopan Unioniin – globaali yhteisö on muuttumassa ja epävakaus on kasvussa. Yhdysvalloissa on vaikea yhteiskunnallinen kriisi yhä todennäköisempi.

Trumpilainen totuuden jälkeinen elämä – faktojen ja mielipiteiden sotkeminen – on vaarallista ja siihen on suhtauduttava vakavuudella, kun näyttää siltä, ettei ole edes väliä, mikä on totta. Politiikka on paljolti moraalisia valintoja ja meidän on otettava haasteet vastaan.  

Kansainvälisillä järjestöillä ja valtioilla on vastuu rauhasta. Valtioilla on myös laajempi vastuu kansalaisistaan, periaate joka on taas saavuttamassa kasvavaa ymmärrystä ehkä yllättäviltäkin tahoilta. 

Sosialidemokraattien pohjoismaiden yhteistyö on edelleen voimissaan ja Euroopan tasoinen yhteistyö on rakennettava uudestaan myös tähän tukeutuen. Pohjoismainen malli on esikuva maailmalla. Nyt on tartuttava toimeen ja rakennettava todellinen EU:n sosiaaliprojekti ja tässäkin tarvitsemme yhteistä Eurooppa-politiikkaa.

Suomessa on SDP aina kannattanut ja harjoittanut yhteistyöpolitiikkaa. Sipilän hallitus on sitä vastoin malliesimerkki tuhoisasta blokkipolitiikasta joka on kasvattanut eriarvoisuutta, tuottanut huonosti valmisteltuja lakiesityksiä ja vahingoittanut suhteita ammattiyhdistysliikkeeseen. Pohjoismainen ja suomalainen sosialidemokratia on pysynyt realistisena. Myös yhteistyö ammattiyhdistysliikkeen kanssa on merkityksellinen tekijä.

Meidän on asetettava politiikallemme selkeät tavoitteet, tarjottava yhteistyöpolitiikkaa, ja kerrottava olevamme valmiit kantamaan vastuun.

Julkaistu

Pääkaupungin Wanhat Toverit – joululounas 2018

Miellyttävä joululounas Helsingin Työväentalon Juttutuvassa vanhojen työtovereiden ja ystävien kanssa.

Pääkaupungin Wanhat Toverit on sosialidemokraattisen puolueen ja ammattiyhdistysliikkeen eläkkeellä olevien aktiivisten toimijoiden yhdistys. Yhdistys on osa valtakunnallista Suomen Wanhojen Toverien verkostoa. Nöyränä mutta myös erittäin motivoituneena aloitan yhdistyksen puheenjohtajana vuoden alusta. Jos kukaan niin juuri nämä toverit ovat tehneet aivan ratkaisevan päivätyön suomalaisen demokratian ja hyvinvointivaltion puolesta.

Kerran kuussa tapaamme keskustelemaan ajankohtaisista teemoista. Tammikuussa on vieraanamme SDP:n entinen puheenjohtaja ja moninkertainen ministeri Ulf Sundqvist. Ajankohtaiset tapahtumat Ranskassa samoin kuin eurooppalaisen populismin leviäminen nousevat varmaan esiin, samoin kuin ääriliikkeiden uhka. Pohjoismainen ja eurooppalainen sosialidemokratia on tärkeässä asemassa perusarvojemme rauhan, tasa-arvon, demokratian ja solidaarisuuden puolustamisessa.

Tuntui hyvältä tänään. Niin ja Maunu Ihalaisen soitto toi meille sitä oikeaa tunnelmaa joka ei vuosien saatossakaan ole muuttunut .

Julkaistu

Helsingfors Svenska Arbetarförening vietti 120-vuotisjuhlaansa: K.-A. Fagerholmin elämänkerta tulisi kirjoittaa

Ulf Sundqvist ehdotti puheenvuorossaan että Karl-August Fagerholmista pitäisi kirjoittaa vankka elämänkertakirja.

Valtioneuvos Karl August Fagerholmin elämänkerta pitäisi nyt kirjoittaa. Moninkertaisen ministerin Ulf Sundqvistin tekemä ehdotus saavutti yleisen kannatuksen kun Helsingin ruotsinkielinen työväenyhdistys – Helsingfors Svenska Arbetarförening – vietti 120-vuotisjuhlaansa maanantaina 19.11. Helsingin Työväentalolla. Koolla oli noin 100 osanottajaa, sekä yhdistyksen jäseniä että kutsuttuja vieraita. Erityisen merkittävää oli että Fagerholmin perheen jäseniä oli myös mukana.

Pienimuotoista juhlavastaanottoa edelsi parituntinen seminaari jossa kolme panelistia tarkasteli K.-A. Fagerholmin valtiomiesuraa eri näkökulmista. Entinen kansanedustaja ja suurlähettiläs Ralf Friberg toimi pitkään Arbetarföreningenin puheenjohtajana, Arbetarbladetin entinen päätoimittaja Alf-Erik Helsing on kirjoittanut paljon Suomen ruotsinkielisestä sosialidemokraattisesta liikkeestä ja puolueen entinen puheenjohtaja ja moninkertainen ministeri Ulf Sundqvist kuuluu pohjoismaisen sosialidemokratian vaikutusvaltaisimpiin mielipidejohtajiin.

Yhdistyksen puheenjohtaja Folke Sundman avaamassa K.-A. Fagerholmin juhlaseminaaria. Pöydän takana vasemmalta Ulf Sundqvist, Alf-Erik Helsing ja Ralf Friberg.

Karl August Fagerholm on aina nauttinut suurta arvostusta suomalaisen sosialidemokratian piirissä. Pitkäaikainen pääministeri Kalevi Sorsa muotoili tämän näin vuonna 1995 kirjassaan ”Muistikuvia, mielikuvia”:

– Historia, joka on tekojemme harkitseva tuomari, on sijoittava Karl August Fagerholmin varmuudella suurten valtiomiesten joukkoon.

– Suomen vähäväkiselle kansalle hän oli edelläkävijä jonka näkemys osoitti tietä huoltoyhteiskunnasta hyvinvointivaltioon. Hän oli myös valtiollinen sillanrakentaja, jonka aikana Suomi kiinnitettiin muuhun Pohjolaan monin sosiaalisin ja sivistyksellisin sitein.

– Työväenliikkeessä hän oli vaikuttaja, esimerkki ja lopulta auktoriteetti meille, jotka uskomme Fagerholmin tavoin, että kestävin tulos syntyy ponnistelemalla vähä vähältä eteenpäin kehityksen tiellä.

Myös juhlaseminaarissa nostivat monet osanottajat esiin K.-A. Fagerholmin merkittävän panoksen siihen että suomalainen sosialidemokratia valitsi pohjoismaisen suuntauksen jossa taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen yhdistyy vakaa usko demokratiaan, vapauteen, suvaitsevaisuuteen ja solidaarisuuteen.

Paavo Lipponen viittasi K.-A. Fagerholmin suureen merkitykseen valtiomiehenä.

Fagerholmin suureen merkitykseen sosialidemokraattina ja pohjoismaisena valtiomiehenä viittasi myös entinen Eduskunnan puhemies ja pääministeri Paavo Lipponen. Hän muistutti myös Fagerholmin tinkimättömästä perusarvojensa ja periaatteidensa kunnioittamisesta kun hän 1940-luvun sodanaikaisen hallituksen sosiaaliministerinä vaikutti siihen että natsi-Saksan aikomukset Suomen juutalaisten siirtämiseksi tuhoamisleireille estettiin.

Monet meistä vanhemmista paikallaolijoista muistivat istuneensa radion ääressä vuonna 1956 kuuntelemassa kun Eduskunnan varapuhemies Väinö Leskinen luki Presidentin valitsijamiesten antamia ääniä. Pettymys oli silloin suuri kun Fagerholmin nimi kuultiin 149 kertaa ja Urho Kekkosen 151 kertaa.

Työväentalossa – tai Paasitornissa – vietetty maanantai-ilta mukavassa seurassa oli miellyttävä ja mielenkiintoinenkin yhdistelmä menneen muistamista ja nykyisyyden tarkastelua lähihistoriamme valtiollisen merkkimiehen elämänkaaren taustaa vasten.