Valtioneuvos Karl August Fagerholmin elämänkerta pitäisi nyt kirjoittaa. Moninkertaisen ministerin Ulf Sundqvistin tekemä ehdotus saavutti yleisen kannatuksen kun Helsingin ruotsinkielinen työväenyhdistys – Helsingfors Svenska Arbetarförening – vietti 120-vuotisjuhlaansa maanantaina 19.11. Helsingin Työväentalolla. Koolla oli noin 100 osanottajaa, sekä yhdistyksen jäseniä että kutsuttuja vieraita. Erityisen merkittävää oli että Fagerholmin perheen jäseniä oli myös mukana.
Pienimuotoista juhlavastaanottoa edelsi parituntinen seminaari jossa kolme panelistia tarkasteli K.-A. Fagerholmin valtiomiesuraa eri näkökulmista. Entinen kansanedustaja ja suurlähettiläs Ralf Friberg toimi pitkään Arbetarföreningenin puheenjohtajana, Arbetarbladetin entinen päätoimittaja Alf-Erik Helsing on kirjoittanut paljon Suomen ruotsinkielisestä sosialidemokraattisesta liikkeestä ja puolueen entinen puheenjohtaja ja moninkertainen ministeri Ulf Sundqvist kuuluu pohjoismaisen sosialidemokratian vaikutusvaltaisimpiin mielipidejohtajiin.
Karl August Fagerholm on aina nauttinut suurta arvostusta suomalaisen sosialidemokratian piirissä. Pitkäaikainen pääministeri Kalevi Sorsa muotoili tämän näin vuonna 1995 kirjassaan ”Muistikuvia, mielikuvia”:
– Historia, joka on tekojemme harkitseva tuomari, on sijoittava Karl August Fagerholmin varmuudella suurten valtiomiesten joukkoon.
– Suomen vähäväkiselle kansalle hän oli edelläkävijä jonka näkemys osoitti tietä huoltoyhteiskunnasta hyvinvointivaltioon. Hän oli myös valtiollinen sillanrakentaja, jonka aikana Suomi kiinnitettiin muuhun Pohjolaan monin sosiaalisin ja sivistyksellisin sitein.
– Työväenliikkeessä hän oli vaikuttaja, esimerkki ja lopulta auktoriteetti meille, jotka uskomme Fagerholmin tavoin, että kestävin tulos syntyy ponnistelemalla vähä vähältä eteenpäin kehityksen tiellä.
Myös juhlaseminaarissa nostivat monet osanottajat esiin K.-A. Fagerholmin merkittävän panoksen siihen että suomalainen sosialidemokratia valitsi pohjoismaisen suuntauksen jossa taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen yhdistyy vakaa usko demokratiaan, vapauteen, suvaitsevaisuuteen ja solidaarisuuteen.
Fagerholmin suureen merkitykseen sosialidemokraattina ja pohjoismaisena valtiomiehenä viittasi myös entinen Eduskunnan puhemies ja pääministeri Paavo Lipponen. Hän muistutti myös Fagerholmin tinkimättömästä perusarvojensa ja periaatteidensa kunnioittamisesta kun hän 1940-luvun sodanaikaisen hallituksen sosiaaliministerinä vaikutti siihen että natsi-Saksan aikomukset Suomen juutalaisten siirtämiseksi tuhoamisleireille estettiin.
Monet meistä vanhemmista paikallaolijoista muistivat istuneensa radion ääressä vuonna 1956 kuuntelemassa kun Eduskunnan varapuhemies Väinö Leskinen luki Presidentin valitsijamiesten antamia ääniä. Pettymys oli silloin suuri kun Fagerholmin nimi kuultiin 149 kertaa ja Urho Kekkosen 151 kertaa.
Työväentalossa – tai Paasitornissa – vietetty maanantai-ilta mukavassa seurassa oli miellyttävä ja mielenkiintoinenkin yhdistelmä menneen muistamista ja nykyisyyden tarkastelua lähihistoriamme valtiollisen merkkimiehen elämänkaaren taustaa vasten.