Local to global comments in three languages. Much also from Pitäjänmäki Sockenbacka in Helsinki Helsingfors Finland, as well as from the organisations I participate in. The older content is from my previous blog page which I have now closed. Most of the contents on the earlier pages deals with sustainability, human rights and social responsibility in the global supply chains.
”Masanobu Furukawa from UA Zensen told delegates ( to the 2nd UNICARE World Conference in Rome in February 2019 ) that with the exploding elderly population in Japan, the need for collective bargaining agreements in the health sector is dire. Overcrowded care homes, burnout, stress and dangerous conditions are rife and unions are looking for solutions. The relationships built up through collective bargaining are a way to make sure that workers lives are improved.”
There is a serious situation in many private profit-based retirement homes and other social services in Finland as well. Here, under-staffing creates the kind of problems that also the Japanese health care professionals recognise. Strict minimum conditions through legislation combined with legally binding collective agreements is a solution.
In countries with well developed public social and health services such as Finland it makes no sense to outsource them to private profit-hungry multinationals like is being done here. In addition, the tax payers carry the costs and these huge companies themselves avoid taxes through internal expensive loan arrangements and ’tax planning’ that usually involves tax paradises.
Pääkaupungin Wanhat Toverit keskustelivat legendaarisen näyttelijän ja sosialidemokraatin värikkäästä ja traagisestakin elämästä
Pääkaupungin Wanhat Toverit on eläkkeellä olevien sosialidemokraattisten aktiivitoimijoiden kerho jonka puheenjohtaja olen tämän vuoden alusta. Helmikuun kuukausikokouksessamme keskustelimme Jotaarkka Pennasen legendaarisesta isoisästään Aarne Orjatsalosta kirjoittamasta mielenkiintoisesta ja vaikuttavasta kirjasta. Kun kirjailija itse oli estynyt saapumasta tilaisuuteen käytin itse lyhyehkön johdantopuheenvuoron jossa kommentoin kirjaa. Näin kirjoitin kokouksesta:
Suomalaisen työväenliikkeen historia nivoutui teatterin maagiseen maailmaan kun Pääkaupungin Wanhat Toverit kokoontuivat tutustumaan legendaarisen näyttelijän Aarne Orjatsalon elämään. Pohjana keskustelulle oli Jotaarkka Pennasen kirja isoisästään jonka elämä kohtasi niin monia 1900-luvun alun yhteiskunnallisia tapahtumia.
Monilla kerhon jäsenillä oli muistoja ja myös muuta kerrottavaa perheenjäsentensä tai muiden sukulaistensa kohtaamisista Aarne Orjatsalon kanssa. Näitä ja muitakin kertomuksia kuunneltiin suurella mielenkiinnolla. Esimerkiksi Tauno Palo oli tv-ohjelmassa kertonut näyttelijöiden yhteisistä kaupunkikävelyistä 1920-30 lukujen taitteessa ja kertonut heidän keskustelujensa olleen hänen tärkeintä näyttelijäkoulutustaan.
Tämä kuten monet muutkin aikalaisten näkemykset osoittavat miten poikkeuksellisesta näyttelijästä oli kyse.
Aarne Orjatsalo syntyi ja kasvoi suomenruotsalaisessa keskiluokkaisessa porvarillisessa perheessä jossa metsänhoitaja-isä eteni merkittäväksi metsähallinnon johtajaksi. Kun isä Riddelin muutti nimensä Ritarsaloksi osoitti Aarne vasemmistolaiset sosialidemokraattiset mielipiteensä valitsemalla suomenkieliseksi nimekseen Orjatsalon Ritarsalon sijasta.
Paitsi eräänä kaikkien aikojen merkittävimpänä näyttelijänä ja työväenteatteritoiminnan kehittäjänä tunnetaan Orjatsalo sisällissodan tapahtumista.
Laukon torppariperheiden häätöjen ja sen ajan luokkayhteiskunnan aiheuttamien muiden suurten kärsimysten todistaminen teki hänestä jo aikaisin ihmisoikeuksien vakaumuksellisen puolustajan. Vaikka teatteri ja näyttelijän ammatti olivatkin hänelle pääasia kulki sen mukana aina sosialidemokraattinen näkemys yhteiskunnasta ja oikeudenmukaisuudesta. Orjatsalo ei koskaan epäröinyt.
Jotaarkka Pennanen kertoo kirjassaan myötäelävästi mutta myös rehellisen kriittisesti isoisänsä tarinan. Kuten Pääkaupungin Wanhojen Toverien kokouksessa sanottiin joutui kuuluisa näyttelijä oman aikansa ’trollauksen’ kohteeksi. Sisällissodan jälkeisessä valkoisessa Suomessa vallitsivat laajalti äärimmäisen oikeistolaiset mielipiteet ja Orjatsalo nähtiin sen ajan vasemmistolaisena ’julkkiksena’ näissä piireissä varmaan vaarallisena mielipidevaikuttajana.
Yksityiskohtaisten ja hyvin dokumentoitujen kuvaustensa kautta piirtää Jotaarkka Pennanen aivan toisenlaisen muotokuvan Aarne Orjatsalosta. Hän ei todellakaan ollut se Tampereella taisteleva sotaisa punakaartipäällikkö joksi hänet aikaisemmin usein haluttiin luonnehtia.
Kirjan huolellinen lukeminen vakuutti minut siitä mistä kirjailijakin on vakuuttunut: ”Kansalaissodassa hän ei osallistunut taisteluihin, vaan hoiti sairaita ja kirjoitti teatterista.” On hyvä myös muistaa että hovioikeus vapautti hänet kaikista syytteistä joita oikeistolaiset vaikuttajat innokkaasti yrittivät ajaa kun hän oli vuonna 1929 palannut Suomeen.
Vuoden 1918 keväällä Aarne Orjatsalo kuten niin monet muutkin punaisella puolella olleet joutui pakenemaan sodanjälkeistä valkoista terroria itärajan yli. Hän suhtautui Venäjän bolsheviikkeihin hyvin kriittisesti eikä halunnut liittyä niihin suomalaisiin punaisiin jotka asettuivat Pietarin tai Moskovaan. Vakaumuksellinen sosialidemokraatti hakeutuikin mukaan Brittiläisten johtamaan Muurmannin radan operaatioon. Tällä haluttiin estää saksalaisten pääsy tämän strategisesti tärkeän rautatien haltijaksi.
Vahvan persoonallisuutensa, laajan kielitaitonsa, tunnettavuutensa ja vankan näyttelijäkokemuksensa nostamana hän nousikin Englantilaisten joukkojen upseeriksi ja siten kuulun Muurmannin legioonan johtoasemiin. Hankkeen päätyttyä hänet evakuoitiin muiden kanssa Englantiin, jossa näyttelijäura jatkui vaihtelevalla menestyksellä. Myöhemmin hän muutti Yhdysvaltoihin.
Näistä ajoistakin on mielenkiintoista lukea Jotaarkka Pennasen kerrontaa. Koko kirjan läpi kulkevat myös henkilö- ja perhekuvaukset jotka ovat omalta osaltaan avaamassa Orjatsalon elämän kulkua lukijalle.
Yritys asettua 1920 ja 1930 lukujen taitteessa takaisin Suomeen oli selvästi Orjatsalolle traumaattinen kokemus. Hänen näyttelijäntyötään vaikeutettiin aktiivisesti eikä tällä aikansa lahjakkaimmalla miesnäyttelijällä ollut asiaa johtaviin porvarillisiin teattereihin. Yritykset työväen teatteritoiminnan kehittämiseksi kohtasivat hankaluuksia ja valtalehdistö vaikeni Orjatsalon esiintymisistä. Tämäkin herättää paljon ajatuksia siitä voisiko vastaavaa tapahtua tänään jos eurooppalainen äärioikeisto saa ylivallan.
Myös tästä keskusteltiin Pääkaupungin Wanhojen Toverien kokouksessa.
Viimein legendaarinen näyttelijä ja teatterinjohtaja palasi pettyneenä takaisin Yhdysvaltoihin jossa monien vaiheiden jälkeen menehtyi vakavaan sairauteen vaatimattomissa oloissa Uuden Vuoden päivänä 1941.
Jotaarkka Pennasen sanoin: Aarne Orjatsalo on edelleen aikalaisemme. Tämä nähtiin kokouksessamme josta lähdettiin kotiin monin syvällisinkin ajatuksin.
Today, the greed of global investors is showing a particularly ugly face in Finland’s social sector. One after another, private care homes are exposed for mishandling their senior customers. Many of these institutions are owned and operated by large multinationals. Will this be a game changer also in parliament when it comes to health and social care privatisation?
Customers are left in their beds without care, soggy diapers are used instead of toilet visits, showers once a week. This has been the stark reality in some institutions when authorities have inspected them. Profits have walked over care and compassion.
Health and social care professionals have sounded alarm bells already for some time. Staffing requirements have been set on insufficient levels. The private care companies have cut down on full time professionals and favoured less costly employees. This combination has now proved to lead to unethical and in some cases to even dangerous results.
Both the state and the municipalities and counties have been at fault. Their aim has been to cut costs and save almost at any price, to keep the taxation of those better off as low as possible.
Today we saw the CEO of a large British investment fund owned service provider – the one which was hung out first – resigning. In 2017 she had an income of over 5 million Euros and over the last ten years she has added up to 12 millions. So, no economic worries there.
Te most urgent thing is that the conditions in these ’homes’ must be brought to correct levels. Both the state and the municipalities have to see to this. The institutions must be forced to employ sufficient numbers of qualified personnel. Unless there is a fast improvement, the public sector is left with no other alternative than to take over these services. Maybe it would not be so bad.
Social services used to be a subject of national pride, but now this Nordic welfare state is deteriorating fast. There is an obsession to privatise. This unites a neo-liberal ideology with corporate greed.
Public services are handed over to profit-driven private corporations. Many are owned by global investment funds. Expensive internal loans from tax havens ensure annual losses in the Finnish operations. As profits are moved abroad little or no taxes need to be paid.
Finland’s business-oriented government is now trying to make a final squeeze to carry through a major privatisation in Finland’s health and social services sectors. Their parliamentary majority, already razor thin, is steadily melting away.
Clearly, also conservative parliamentarians begin to see the folly in supporting these reforms. A few jumped off the band wagon already long ago. They understood that this proposed ’reform’ has nothing to do with increased market competition.
The government has tied its health care privatisation to creating new regional administrative structures in the country. The conservative right wingers get privatisation benefits for their business supporters. The center party’s rural power base is happy over the new regions that they have been yearning for over the years.
With the new revelations showing how profit interests can destroy the quality of care, this power game may still come to an end.
Finland’s large and powerful conservative-liberal newspaper Helsingin Sanomat ran a major article this morning, showing that under-staffing and other problems exist also in children’s day care centers, ran by these private corporations.
There is no doubt about it, in the weeks to come there will be new revelations. What we have seen now may just be the tip of the iceberg.
A new parliament will be elected in April and polls show clear advances for the opposition. The social democrats are predicted to lead the next government. This would mean a different attitude towards public services which the political left traditionally sees as an integral part of the welfare state concept.
Mätäjokea ollaan yhteisesti kehittämässä luontoarvojen vaalimiseksi ja asuinympäristömme kehittämiseksi. Sekä ylä- että alajuoksulla on tekeillä monia sellaisia asioita joissa mukana ovat sekä kaupungin vastuutahot, luontojärjestöt ja alueen kaupunginosayhdistykset.
Pitäjänmäki-seura on ollut mukana näissä keskusteluissa. Itse osallistuin keskiviikon tapaamiseen jossa keskusteltiin Mätäjoen Kaarelan padosta mutta myös laajemmin Mätäjoesta.
Helsingin perhokalastajat jotka myös osallistuivat keskustelutilaisuuteen olivat viime syksyn Pitäjänmäki-päivänä esittelemässä toimintaansa Mätäjoen alajuoksulla, Talin maisemissa. Siellä on onnistuneesti saatu taimenia kotoutumaan ja jokea on muutenkin talkoovoimin huollettu.
Pitäjänmäki-seurana haluamme jatkaa yhteistyötämme perhokalastajien kanssa ja tuemme parhaamme mukaan heidän Mätäjoki-toimintaansa.
Vaikeasti ratkaistava ongelma löytyy Strömbergin puiston putouksesta. Siihen katkeaa tietysti kalojen tie mikä merkitsee että Mätäjoki jakautuu tavallaan kahteen osaan, ylä- ja alajuoksuun. Tämä ei ole mikään uusi tilanne, näinhän on hyvin pitkään ollut, ja kyllä se joki näinkin elää ja kehittyy.
Riittääkö Mätäjoessa vettä kalatielle? Strömbergin putous on säilytettävä.
Kalojen kannalta olisi tietysti hyvä ratkaisu luonnonkosken rakentaminen putouksen vierelle, eli kalatie tai kalaportaat. Tästä on jo vanhempi suunnitelma olemassa eikä se ole olleenkaan pahan näköinen. Mutta kysymys on silloin riittääkö Mätäjoessa vettä sekä kalatielle että putoukselle? Kesällä on jo nyt putouksesta valuva vesimäärä varsin vaatimatonta luokkaa, ilmeisesti pienimmillään noin 5 ämpärillistä vettä sekunnissa.
Strömbergin putous on Pitäjänmäelle tärkeä luonnon- ja kulttuuriarvo. Kalatien rakentaminen ja Mätäjoen ylä- ja alajuoksujen yhdistäminen on kannatettava hanke mutta vain sillä edellytyksellä että putoukselle riittää vettä ympäri vuoden. Kuivaa Strömbergin putousta emme halua.
Mitä tahansa ratkaisua kalatielle haetaan on sen täytettävä tämä ehto eli Strömbergin putous on säilytettävä toiminnallisena sekä runsaan että hiljaisemman vesivirtauksen aikana. Tästä olemme myös Pitäjänmäki-seuran hallituksessa olleet yksimielisiä kun asiasta on viime vuoden aikana keskusteltu.
Näillä edellytyksillä olemme tietysti mielellämme mukana kaikessa Mätäjoen hoito- ja parannustoimissa. Nostinkin esiin että Marttilan läpi virtaava osa jokea samoin kuin Strömbergin puiston yläpuolella oleva allasalue tarvitsevat huoltoa.
Tavoitteena ei ole puistomaiseman rakentaminen Marttilaan vaan luonnonmukaisuuden säilyttäminen. Tämä ei estä tarvittavaa siistimistä ja perkaamista jonka voi ’kevyellä kädelläkin’ tehdä. Näin voidaan edistää sekä luontoarvoja että asuinympäristömme laatua.
Näitä koko Mätäjokea koskevia keskusteluja on syytä jatkaa sen lisäksi että Kaarelan padon parannusprojekti toteutetaan. Mätäjoki on meille kaikille erittäin tärkeä ja keskiviikon keskustelutilaisuudessa sovittu yhteistyö myös meille pitskulaisille luonteva osa omaa toimintaamme.
Lasten koulutie on taas hieman turvallisempi. Pitäjänmäki-seuran esityksestä on Pitäjänmäen Reimarlan Turkismiehenpolulle, peruskoulun kulmalle, asennettu ajoesteet.
Lokakuussa kirjoitin seuran nimissä Helsingin kaupungille:
”Asukkaiden havaintojen mukaan on Turkismiehenpolulla suhteellisen säännöllistä henkilöautoliikennettä urheilukentän suuntaan ja sieltä pois. Nopeudet saattavat olla suuriakin.
Tämä huolestuttaa monia kun kyseessä on kävelytie jota koululaiset käyttävät päivittäin ja jolla myös leikitään paljon. Molemmilla puolilla on puistoaluetta ja Turkismiehenpolulle johtavaa jyrkähköä alamäkeä käytetään talvisin liukumäkenäkin.
….
Toivomuksemme on että harkitaan kulkuesteen sijoittamista sopivaan kohtaan, esimerkiksi koulun Turkismiehenpolun puoleisen sisäänkäynnin jälkeen.”
Aloite tässä asiassa tuli lähiympäristön asukkailta. Näemme taas että Pitäjänmäki-seuraa kuunnellaan ja että voimme tätä kaupunginosayhdistystämme tuloksellisesti käyttää yhteisten etujemme ja tavoitteidemme edistämiseen.
